Kun kuusi viikkoa oli kulunut, aloimme miettimään miten saamme pennun Suomeen. Janette kertoi, että pentujen ollessa noin 8 viikkoisia, ne lähtevät uusiin koteihinsa ja hän aloittaa sitten taas työnsä. Janette oli Bjiken synnytyksestä asti ottanut vapaata töistä. He olivat tulossa Suomeen juhannuksen jälkeen. Ajattelimme ensin, että Janette toisi pennun tullessaan. Koska pentu olisi joutunut menemään jonnekin hoitoon kolmeksi viikoksi Janeten töiden takia, päätimme kuitenkin hakea sen luovutusikäisenä. Emme halunneet. että pentu joutuu olemaan ensin vieraassa paikassa kolmisen viikkoa ja sitten taas on edessä matka Suomeen ja uuteen perheeseen tutustuminen. Omien työ- ym kiireiden takia pennun hakeminen tuntui hankalalta ja näin astui kuvaan Stina Saari. Hän oli kerran puhunut, että haluaisi mennä joskus käymään Amsterdamiin Van Gogh:n museoon. Teimme Stinalle ehdotuksen, että hän voisi toteuttaa haaveensa museokäynnistä ja samalla hän toisi pentumme Suomeen. Stina otti ehdotuksen innolla vastaan ja alkoi järjestää matkaa Amsterdamiin. Hän teki erittäin hyvän pohjatyön suunnitellen matkansa etukäteen hyvin. Stina kävi Janeten kotoa hakemassa Neelan ja näin hän tutustui perheeseen ja Neelan emoon Bjike´en. Haringin. Perhe asuu Amsterdamin läheisyydessä Oegstgeest nimisessä kaupungissa.

Suuri KIITOS vielä kerran Stinalle hänen kaikesta vaivannäöstään. Hänen ansiostaan saimme Neela-pentumme turvallisesti Suomeen. Niinpä Stinasta sitten tulikin Neelan ”kummitäti”.

Neela saapui lauantaina 9.6. iltamyöhällä. Menimme porukalla vastaan Stiinaa ja Neelaa. Mukana oli myös Ville stabi, Stiinan vanhempien koira. Tässä lainaus Stinan viestistä siitä miten matka sujui Amsterdamista Suomeen: ”Me tosiaan pussailtiin ja halailtiin Neelan kanssa lentokoneessa juuri ennen koneen lähtöä, jotta hän olisi rauhallisempi, kun jouduin laittamaan Neelan kasseineen penkin alle nousun ajaksi. Ja oli niin hyvä tuuri, että viereinen paikka oli vapaa, joten pidin sitten lennon aikana Neelan kassissaan vapaalla tuolilla. Neela onneksi nukkui suurimman osan aikaa, eikä näyttänyt muutenkaan kärsivältä, joten oli tosi reipas tyttö matkan aikana. (Ja sai heti faneja: ikkunapaikalla istunut japanilainen mies oli täysin myyty Neelasta eikä saanut silmiään irti ja aina välillä vähän silitti Neelaa. Myös yksi lentoemäntä oli aivan ihastuksissaan, kun huomasi roskia kerätessään, että täällähän on koira. Kyseli kovasti rotua ym.”

Automatkan lentokentältä kotiin Neela oli rauhallisesti. Kotona odotti kolme stabiamme ja ne haistelivat Neelan läpikotaisin ja innokkaasti. Ensimmäinen yö meni vähän ikävöidessä ja herätys oli viiden aikaan aamulla ensimmäisen kerran jolloin kävimme ulkona.

Seuraava päivä sunnuntai 10.6. olikin stabyhounkerhon tapaaminen Kuuslammella. Koska lähdimme sinne koko porukalla koirineen kaikkineen, niin tietysti pikku Neelakin tuli matkaan. Otimme sille häkin jossa se sai tapaamisen aikana olla omassa rauhassa. Tietysti Neela myös esittäytyi siellä, mutta kaiken kaikkiaan päivä meni sen osalta hyvin.

Toisena yönä Neela myös ikävöi pikkuisen, mutta rauhoittui kuitenkin kun silittelin sitä. Maanantaina alkoi sitten vasta kunnolla tutustuminen uuteen kotiin. Neela osoittautui varsin vilkkaaksi pennuksi ja hereillä oloajat meni touhutessa. Isommat koirat eivät paljoa välittäneet siitä eikä oikein olisi halunnut leikkiä sen kanssa. Ruoka maittoi hyvin, vielä Neela ruokaili 4 kertaa päivässä.

Neela on erittäin reipas pentu. Uudet asiat ja äänet hieman pelottavat, mutta heti tulee kyllä uudestaan katsomaan. Janette on mielestäni onnistunut pennun sosiaalistamisessa hyvin. Neela on iloinen vesseli, joka sitkeästi jaksaa hakea huomioita muilta koiriltamme. Muut koirat ovat alkaneet jo leikkiä sen kanssa tajuten, että kyllä tuo ”pikkuinen” on tullut tänne jäädäkseen.

Lisäksi pentu on oppinut hyvin tekemään tarpeensa pihalle. Papereita pidimme vain ensimmäisellä viikolla. Yöaikaan ei tee tarpeitaan ollenkaan sisälle. Nytkin, jos vain itse olemme aktiivisia ulos viennin kanssa, ei vahinkoja satu juuri ollenkaan.

Neela viettää ihan tavallista pennun elämää johon kuuluu syöminen, nukkuminen ja leikkiminen. Muutaman kerran olemme käyneet kokeilemassa remmikävelyä. Hitsi vieköön, kun se panta kutittaa niin kamalasti että! Autolla olemme ajaneet pitkiäkin matkoja. Viime viikolla kävimme Padasjoella ja matka meni todella hyvin. Ei pahoinvointia eikä vinkumista vaan Neela nukkui jaloissani lähes koko matkan. Pyrimme ottamaan sitä aina mukaan, kun on mahdollista jotta tottuu autoajeluun.

Viikko Juhannuksen jälkeen oli odotettu ja jännittävä koska Neelan kasvattaja Janette tulee Suomeen ja luoksemme perjantaina 29.6. Janette halusi tulla Helsingistä junalla ja menimme tietysti vastaan häntä rautatieasemalle. Kyllä selvästi huomasi, että Neela tunsi Janeten, niin riemullisesti se otti hänet vastaan häntä heiluen ja naamaa nuollen.

Oli erittä mukava saada Janette vierailulle luoksemme. Hänenkin kannaltaan on hyvä, että näki millaiseen perheeseen hän on pentunsa antanut vielä kun pentu on ulkomailla. Janette on erittäin sydämellinen ihminen ja kiinnostunut rodusta. Puhuimme tietysti paljon stabeista ja saimme itsekin uusia näkökantoja ja uusia asioita tietoomme. Jenni oli kokannut ensimmäisen kesäisen mansikkakakun. Se kruunasi päivän. Päätimme lähteä yhdessä koiriemme kanssa metsään lenkille. Tästä lenkistä tulikin kaikille varmaan ikimuistoinen, koska päästyämme metsää alkoi aivan mahtava vesisade. Ensi olimme ison kuusen alla suojassa, mutta totesimme, että vesisade sen kuin kiihtyy ja kiihtyy niin päätimme lähteä takaisin. Olimme tietysti aivan litimärkiä tullessamme takaisin meille, mutta hauskaa oli. Harmi vain kun yhdessäolo oli niin lyhyt. Veimme Janeten takaisin Helsinkiin ja tapasimme vielä hänen aviomiehensä Dannyn ja kävimme vielä yhdessä teellä. Dannylle kerroimme päivästämme ja tietysti Neelasta. Vielä viimeiset halaukset ja jäähyväiset ja Janette toivotti meidät tervetulleeksi kotiinsa milloin vain saavumme Hollantiin.

Päivitetty: